4.5.2016

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 13.9.2013

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta salakatselusta, raiskauksesta, kolmesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kolmesta kunnianloukkauksesta, pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, varkaudesta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja törkeästä rattijuopumuksesta yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus määräsi vankeusrangaistuksen ehdolliseksi ja tuomitsi sen ohessa 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Atte Andersson ja Salla Vaahtera sekä käräjänotaari Noora Forsell.

Turun hovioikeuden tuomio 15.1.2015

Syyttäjä ja asianomistajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden syyksilukemista kolmen kunnianloukkauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen osalta.

Rangaistuksen määräämisen osalta hovioikeus lausui, että oikeudenmukainen rangaistusseuraamus A:n rikoksista oli 3 vuotta vankeutta, kun otettiin huomion syyksilukemisen muutokset, A:n menettelyn vahingollisuus ja vaarallisuus, yleinen rangaistuskäytäntö sekä se, ettei A:ta ollut aikaisemmin rekisteröity rikoksista. A:n esittämät lääkärin ja psykologin lausunnot tai hänen todistelutarkoituksessa kertomansa runsas alkoholinkäyttö myös nyt kysymyksessä olleiden rikosten tekoajankohtina eivät antaneet aihetta arvioida rangaistuksen mittaamista toisin. A oli suorittanut käräjäoikeuden hänelle ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa tuomitseman 90 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistuksen. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 12 §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan hovioikeus vähensi A:lle tuomittavasta 3 vuoden vankeusrangaistuksesta yhdyskuntapalveluna täytäntöön pantua 90 tuntia vastaavat 90 päivää, joten A:n suoritettavaksi jäi 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta.

Hovioikeus tuomitsi A:n käräjäoikeuden hänen syykseen lukemien kolmen kunnianloukkauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen sijasta kolmesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja raiskauksesta sekä hänen syykseen käräjäoikeudessa luetuista muista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Arja Maunula ja Kaarina Syysvirta.

Perustelut

Rangaistuksen mittaaminen ja lajivalinta

1. Siltä osin kuin A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan, Korkein oikeus katsoo, ettei hänelle tuomittua rangaistusta ole aihetta alentaa ja lieventää hovioikeuden tuomitsemasta.

Kysymyksenasettelu muulta osalta

2. A oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon ja suostunut siihen, että käräjäoikeuden ehdollisen vankeuden ohessa tuomitsema 90 tunnin yhdyskuntapalvelu pantiin täytäntöön, vaikka syyttäjä ja asianomistajat olivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeuskäsittelyn aikana Rikosseuraamuslaitos oli ilmoittanut hovioikeudelle A:n antamasta suostumuksesta ja yhdyskuntapalvelurangaistuksen lähettämisestä täytäntöönpantavaksi. A oli suorittanut 90 tunnin yhdyskuntapalvelun.

3. Hovioikeus on tuomionsa perusteluissa lausunut, että oikeudenmukainen rangaistusseuraamus A:n rikoksista on 3 vuotta vankeutta. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain (yhdyskuntapalvelulaki) 12 §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan hovioikeus on vähentänyt tuomittavasta rangaistuksesta yhdyskuntapalveluna täytäntöön pantua 90 tuntia vastaavat 90 päivää, joten A:n suoritettavaksi on jäänyt 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta.

4. Hovioikeuden tuomion tuomiolauselman mukaan yhteinen rangaistus A:n rikoksista on 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, miten A:n suorittama yhdyskuntapalvelurangaistus otetaan huomioon.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

6. Yhdyskuntapalvelusta ehdollisen vankeuden oheisrangaistuksena säädetään rikoslain 6 luvun 10 §:ssä. Pykälään sisältyvät säännökset tuomitsemisedellytyksistä, tuntimääristä ja vankeudeksi muuntamisesta. Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan ehdollisen vankeuden ohessa tuomittavasta yhdyskuntapalvelusta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. Tämä tarkoittaa, että oheisrangaistuksena tuomittavaan yhdyskuntapalveluun sovelletaan samoja sääntöjä kuin päärangaistuksena eli ehdottoman vankeuden sijasta tuomittavaan yhdyskuntapalveluun.

7. Hovioikeuden tuomiota annettaessa voimassa olleen yhdyskuntapalvelulain (1055/1996) 5 §:n 3 momentin (641/2010) mukaan yhdyskuntapalvelun täytäntöönpano voitiin käräjäoikeuden tuomion perusteella aloittaa ennen kuin tuomio oli saanut lainvoiman, jos tuomittu suostui täytäntöönpanoon ja oli tyytynyt tuomioon siltä osin kuin hänet oli tuomittu yhdyskuntapalveluun. Lain 12 §:n 1 momentin (641/2010) mukaan, jos lainvoimaa vailla täytäntöön pantavana oleva tai ollut yhdyskuntapalvelutuomio muuttui muutoksenhaun johdosta vankeudeksi, Rikosseuraamuslaitoksen oli vähennettävä täytäntöön pantavasta vankeusrangaistuksesta määrä, joka vastasi siitä yhdyskuntapalveluna täytäntöön pantua osaa.

8. Yhdyskuntapalvelulaki on kumottu 1.5.2015 voimaan tulleella lailla yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. Lain 16 §:n mukaan yhdyskuntapalvelun täytäntöönpano voidaan aloittaa käräjäoikeuden tuomion perusteella, ennen kuin tuomio on tullut lainvoimaiseksi, jos tuomittu kirjallisesti suostuu täytäntöönpanoon ja on tyytynyt tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu yhdyskuntaseuraamukseen. Lain 84 §:ssä säädetään, että jos yhdyskuntapalveluun tuomittu 16 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa muutoksenhaun johdosta tuomitaan vankeusrangaistukseen, Rikosseuraamuslaitoksen on vähennettävä täytäntöönpantavasta vankeusrangaistuksesta määrä, joka vastaa yhdyskuntaseuraamuksena jo suoritettua osaa.

9. Muutoksenhaun vuoksi pidentyneen rangaistuksen täytäntöönpanosta säädetään vankeuslain 3 luvun 6 §:ssä. Pykälän mukaan, jos täytäntöönpantavana on tuomitun vastapuolen muutoksenhakuvaatimuksen perusteella pidentynyt rangaistus, joka on aikaisemmin ollut täytäntöönpantavana silloisen tuomion perusteella lyhyempänä, suoritettava rangaistus on täytäntöönpantavana olevan ja aikaisemmin täytäntöönpantavana olleen rangaistuksen erotus.

10. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n mukaan yhdyskuntaseuraamukseen tuomitun, joka suostuu tuomion täytäntöönpanoon, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa, on annettava suostumuksensa asuinpaikkansa mukaan määräytyvän Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimiston virkamiehelle. Yhdyskuntaseuraamustoimiston on ilmoitettava suostumuksesta viipymättä asian ratkaisseelle tuomioistuimelle tai, jos suostumus on annettu valitusajan päättymisen jälkeen, muutoksenhakutuomioistuimelle. Lisäksi tyytymisestä tuomioon on ilmoitettava tuomitun asiamiehelle. Pykälä on tullut voimaan 1.5.2015, ja sen mukainen ilmoitusvelvollisuus tuomioistuimelle vastaa asiallisesti kumotussa yhdyskuntapalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2011) 5 §:ssä säädettyä.

11. Korkein oikeus toteaa, että kumottu yhdyskuntapalvelulain 12 §:n 1 momentti ja voimaan tullut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 84 § ovat rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä, kuten vankeuslain 3 luvun 6 §. Rangaistusten täytäntöönpanosta vastaa Rikosseuraamuslaitos, ja jo ensiksi mainittujen lainkohtien sanamuodot osoittavat, että täytäntöön pannun rangaistuksen vähentäminen kuuluu Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan ja on sen lakiin perustuva velvollisuus. Täytäntöön pannun rangaistuksen vähentämisessä muutoksenhaun vuoksi ankaroituneesta rangaistuksesta ei ole kysymys rangaistuksen määräämisestä rikosasiassa. Tällaista rangaistusta määrätessään muutoksenhakutuomioistuimen vallassa ei ole tehdä täytäntöön pantua rangaistusta vastaavaa vähennystä, vaikka muutoksenhakutuomioistuin saisi tiedon tuomitun suostumuksesta rangaistuksen täytäntöönpanoon lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella ja tiedon tuon rangaistuksen suorittamisesta. Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimiston ilmoitusvelvollisuutta tuomioistuimelle ei ylipäätään ole säädetty sen mahdollistamiseksi, että muutoksenhakutuomioistuin tekisi sanotunlaisen vähennyksen.

Korkeimman oikeuden kannanotot tässä asiassa

12. Hovioikeuden tuomion perusteluista käy ilmi, että se on tarkoittanut tuomita A:lle rangaistukseksi hänen rikoksistaan 3 vuotta vankeutta, mutta ottanut rangaistusta vähentävänä huomioon hänen jo suorittamaansa 90 tunnin yhdyskuntapalvelua vastaavan määrän 90 päivää eli 3 kuukautta vankeutta. Korkein oikeus toteaa, ettei hovioikeus olisi saanut yhdyskuntapalvelulain 12 §:n 1 momentin nojalla ottaa A:n suorittamaa yhdyskuntapalvelua vastaavaa määrää rangaistuksen vähennyksenä huomioon. Koska hovioikeus on tuomionsa perusteluissa tällaisesta vähennyksestä kuitenkin lausunut, perustelut eivät ole ristiriidassa tuomion tuomiolauselmasta ilmenevän lopputuloksen kanssa. Tuomiolauselma osoittaa hovioikeuden tuominneen A:lle rangaistukseksi 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta.

13. Rikosseuraamuslaitos on lausunnossaan ilmoittanut, että vankeusrangaistus pannaan täytäntöön tuomion tuomiolauselman perusteella ja että sen on vähennettävä täytäntöönpantavasta vankeusrangaistuksesta määrä, joka vastaa yhdyskuntaseuraamuksena jo suoritettua osaa. Koska hovioikeus on tehnyt täytäntöön pantua yhdyskuntapalvelua vastaavan vähennyksen valmiiksi tuomionsa tuomiolauselmaan, riskinä on, että A saa hyväkseen kaksinkertaisen vähennyksen.

14. Sanotun riskin johdosta syyttäjä on vastauksessaan ja vielä lausumassaan vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että täytäntöön pantua yhdyskuntapalvelua vastaava vähennys jätetään Rikosseuraamuslaitoksen tehtäväksi eli että hovioikeuden tuomion tuomiolauselmaan merkitään rangaistusseuraamukseksi 3 vuotta vankeutta.

15. Muutoksenhaussa on voimassa olevan oikeuden mukaan pääsääntönä, että tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi eikä vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut muutosta (reformatio in peius -kielto). Rikosasiassa tämä kielto on vastaajan oikeusturvan kannalta erityisen merkityksellinen silloin, kun vain vastaaja on muutoksenhakijana.

16. A:n valituksen johdosta muutoksenhaun kohteena Korkeimmassa oikeudessa on hovioikeuden tuomion lopputulos hänelle määrätyn rangaistuksen osalta. Syyttäjän vastauksessaan ja lausumassaan esittämä vaatimus tarkoittaa tosiasiallisesti vaatimusta A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen korottamisesta ja siten hovioikeuden tuomion muuttamista hänen vahingokseen. Hovioikeuden tuomioon tyytynyt syyttäjä ei voi A:n muutoksenhakua koskevassa menettelyssä esittää sanotunlaista vaatimusta tuomion muuttamisesta, vaikka A saisikin hyväkseen kaksinkertaisen vähennyksen hovioikeuden virheellisen lainsoveltamisen johdosta. Syyttäjän vaatimus on siten jätettävä enemmälti tutkimatta.

17. A on katsonut, että hänen suorittamaansa yhdyskuntapalvelua vastaava määrä on jätettävä Rikosseuraamuslaitoksen vähennettäväksi vankeusrangaistuksesta, jotta hän voi saada määrän kokonaisuudessaan vähennyksenä hyväkseen hänen vankilassa suoritettavan vankeusrangaistuksensa määräosasta. Muutoin hän kärsii siitä, että hän on suorittanut rangaistuksensa jo osaksi.

18. Rikosseuraamuslaitos on lausunnossaan viitannut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 84 §:ään ja vankeuslain 3 luvun 6 §:ään ja todennut, että tässä tapauksessa hovioikeuden tuomitsema vankeusrangaistus pannaan täytäntöön niin sanottuna erotuksena eli ensin siitä vähennetään yhdyskuntapalvelua vastaava määrä ja sen jälkeen erotus pannaan täytäntöön. Erotuksesta lasketaan vankilassa suoritettava määräosa. A:n näkemys siitä, että hän kärsisi yhdyskuntapalvelun suorittamisen vuoksi, on Rikosseuraamuslaitoksen mukaan virheellinen.

19. Ehdonalaisesta vapauttamisesta ja määräosaisesta vankeusrangaistuksen suorittamisesta säädetään rikoslain 2 c luvun 5 §:ssä. Pykälän 2 momentissa säädetään myös määräosaisesta vankeusrangaistuksesta tehtävistä vähennyksistä. Sen mukaan määräosasta vähennetään tämän lain 6 luvun 13 §:n mukainen vapaudenmenetysaika. Korkein oikeus toteaa, että Rikosseuraamuslaitoksen viittaamat säännökset tarkoittavat sitä, että toisin kuin rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin mukaan 6 luvun 13 §:ssä tarkoitettua vapaudenmenetysaikaa, täytäntöön pantua rangaistusta ei voida vähentää vankilassa suoritettavasta vankeusrangaistuksen määräosasta, vaan se vähennetään täytäntöönpantavasta vankeusrangaistuksesta. Mainitut vähennykset eivät ole rinnastettavissa toisiinsa.

20. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta ole muutettava.

Tuomiolauselma

Syyttäjän vaatimus hovioikeuden tuomion muuttamisesta jätetään tutkimatta.

Valitus hylätään. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jorma Rudanko, Ari Kantor, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Kuparinen.